EUROOPAN UNIONIN YLEINEN ALKUPERÄTODISTUS (non-preferential Certificate of Origin)

Vientimuodollisuuksia eri kohdemaissa helpottaakseen kauppakamarit myöntävät yrityksille yleisiä alkuperätodistuksia ottaen huomioon Maailman tullijärjestö WCO:n Kioton sopimuksen tuotteiden alkuperän määrittelystä sekä niihin liittyvät Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n ja Eurochambresin ohjeet.

Alkuperätodistuksilla tarkoitetaan todistuksia, joita käytetään Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisissä kauppasuhteissa. Yleisen alkuperätodistuksen perusteella ei koskaan myönnetä alennettua tullikohtelua eli ns. preferenssikohtelua. Alkuperätodistuksen tarkoituksena on yksinomaan osoittaa tavaroiden alkuperä, jotta voidaan toimia tullaus- ja kaupallisten vaatimusten mukaisesti.

Euroopan Unionin Accces2Markets -tietokannasta voidaan tarkastaa, tarvitaanko Euroopan unionin yleistä alkuperätodistusta toimituksen yhteydessä. Tieto löytyy myös maksullisesta KauppakamariTiedon Viennin maatieto-palvelusta.

Unionissa sovellettavat alkuperäsäännöt voidaan jakaa:

• yleisiin alkuperäsääntöihin (non-preferential)
• preferenssialkuperäsääntöihin (etuisuuskohtelu, preferential)

YLEISET ALKUPERÄSÄÄNNÖT

Yleisiä alkuperäsääntöjä käytetään tavaran alkuperän määrittämiseksi silloin, kun alkuperä ei liity tullietuuskohtelun myöntämiseen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi tuonnin yleisten tullitasojen soveltaminen, tuonnin määrällisten rajoitusten hal­lin­nointi, polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, tullitilastointi sekä muut kaupalliset syyt. Tavaran alkuperämaa on pakollinen tieto tuontitulli-ilmoituksessa.

Unionin tullikoodeksin 60 artiklan 2 kohdassa on perusperiaate muun kuin etuus­kohteluun oikeuttavan alkuperän määrittämiseksi unionissa silloin, kun tavaran valmistamiseen on osallistunut useampi kuin yksi maa:

”Tavaran, jonka tuottaminen on tapahtunut useammassa kuin yhdessä maassa tai alueella, on katsottava olevan peräisin siitä maasta tai siltä alueelta, jossa sille on suoritettu tähän tarkoitukseen varustetussa yrityksessä viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu jalostus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta.”

Alkuperätodistussääntöjen lopussa on tarkemmat ohjeet yleisen alkuperän määrittämiseen sekä erikoistapaukset.

ALKUPERÄN TODENTAMINEN

Suomalaiset kauppakamarit liittyivät Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n CO Chain -järjestelmään 1.1.2019. Yrityksien tulee ottaa huomioon seuraavat alkuperän todentamisen säännöt hakiessaan Euroopan unionin yleisiä alkuperätodistuksia: 

1. Myyntilasku on esitettävä aina hakemuksen yhteydessä. Poikkeustapauksessa proformalasku hyväksytään, jos myyntilasku ei ole vielä saatavilla.
2. Lisäksi jos tavara ei ole omaa tuotantoa, tarvitaan ostolasku tai alkuperätodistus, joka on annettu siinä maassa, mistä tavara on ostettu.
3. Ostolaskun sijasta voidaan käyttää supply chain -todistusta todentamaan alkuperä silloin, kun yrityksellä on useita tavaranimikkeitä ja tavaratoimittajia. Yritys vakuuttaa todistuksessa antamansa tiedot oikeiksi ja sitoutuu toimittamaan uuden todistuksen, jos annetut tiedot muuttuvat. Yritys kirjaa todistukseen tuotteet, toimittajat ja alkuperämaat tai liittää tiedot sisältävän otteen siihen perään. Lisätetoja saa kauppakamarista.
4. Mikäli todistetta alkuperästä ei voida antaa edellä mainituilla tavoilla, tulee yrityksen ilmoittaa syy tähän ja antaa kirjallinen selvitys alkuperästä. Kysymyksessä on poikkeustapaus.

Kauppakamarilla on oikeus olla myöntämättä alkuperätodistusta, mikäli kauppakamari toteaa, että todisteet alkuperän todentamisesta eivät ole riittäviä. Myöntävällä kauppakamarilla on aina oikeus tarkastaa alkuperän todentavat asiakirjat ja niiden oikeellisuus. Kauppakamarin toimihenkilö voi tarvittaessa tarkastaa tuotteen, jolle haetaan alkuperätodistusta.

Alkuperätodistusten aitous voidaan tarkastaa ICC:n verification sivustolta.

ALKUPERÄTODISTUS, HAKEMINEN, MYÖNTÄMINEN, VOIMASSAOLO- JA SÄILYTYSAIKA

Alkuperätodistus

Kauppakamarin myöntämä alkuperätodistus on määrämuotoinen. Alkuperätodistukseen kuuluu kellanruskea alkuperäiskappale (original), joka on varustettu kuviopainatuksella (aaltomainen taustakuvio) ja valkoinen kuvioimaton kopiokappale (archive copy).

Alkuperätodistuksen hakeminen

Suomessa kauppakamarit myöntävät yrityksille Euroopan unionin yleisiä alkuperätodistuksia. Kauppakamarien yhteystiedot ovat saatavilla tästä linkistä.

Alkuperätodistuksen hakeminen tapahtuu sähköisen vientiasiakirjat –palvelun kautta.

Hakija yritys rekisteröityy vientiasiakirjat -palvelun käyttäjäksi ja saa tunnukset käyttöönsä. Rekisteröitymistä varten hakijan on täytettävä valtuusasiakirja.

Alkuperätodistushakemus lähetetään palvelun kautta valittuun kauppakamariin, missä alkuperätodistus myönnetään ja leimataan sähköisesti. Kauppakamarissa alkuperätodis­tuksen myöntää henkilö, jolla on siihen tarvittava valtuutus. Myöntämisen jälkeen hakija tulostaa alkuperätodistuksen tavalliselle A4 paperille värillisenä.

Alkuperätodistus ja kopiot

Kauppakamarilla on oikeus myöntää ainoastaan yksi alkuperäinen alkuperätodistus (alkuperäiskappale ja arkistokopio) ja todistus on aina lähetyskohtainen. Tämä on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi remburssiehdoissa. Automaattisesti alkuperäiskappaleen mukana tuleva kopio on yrityksen käyttöön jäävä arkistokappale. Mikäli kopioita tarvitaan vientiä varten, on ne hyvä tilata haun yhteydessä lisäkopiot kohdasta.

Alkuperätodistuksen voimassaoloaika

Alkuperätodistus on voimassa sen vahvistamispäivästä lukien. Periaatteessa sen voimassaoloaika on rajoittamaton edellyttäen, että kaikki annetut tiedot pysyvät muuttumattomina eikä alkuperäehdoissa ja/tai tavaroiden pakkauksessa tapahdu muutoksia. Jos kuitenkin myöntämispäivän ja lähetyspäivän välillä on kulunut liian pitkä aika, saattaa se aiheuttaa vaikeuksia tuontimaassa, jossa todistus on esitettävä.

Alkuperätodistuksen säilytysaika

Viejän on säilytettävä vientiasiakirjoja kuusi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jona päätös tavaroiden luovutuksesta vientimenettelyyn on tehty.

Virheet alkuperätodistuksessa

Asiakkaan tulee ottaa välittömästi yhteyttä alkuperätodistuksen myöntäneeseen kauppakamariin, kun virhe huomataan. 

Alkuperäisen alkuperätodistuksen korvaaminen uudella

Myöntävällä kauppakamarilla ei ole oikeutta tehdä annetun alkuperätodistuksen kanssa identtistä toista alkuperätodistusta, joka koskee yhtä ja samaa lähetystä. Kuitenkin joskus alkuperätodistus hukataan, varastetaan tai se häviää tai siinä on virhe. Tällöin on mahdollista korvata alkuperäinen alkuperätodistus uudella. Hakija ymmärtää, että myöntävä kauppakamari ei ole korvausvastuussa, kun toimitukselle myönnetään toinen alkuperätodistus. 

Jos todistus on kadonnut, varastettu tai tuhottu on hakijan toimitettava kauppakamarille seuraavat tiedot:

• Alkuperätodistuksen numero (ja myöntämispäivä)
• Todiste viennistä kuten lento- tai merirahtikirja
• Jos mahdollista, niin poliisiraportti kadonneesta alkuperätodistuksesta
• Hakijan tulee merkitä alkuperätodistushakemukselle kohtaan 5. Remarks/ Huomautukset: ”This is a Replacement Certificate of Origin to replace the original Certificate of Origin No…issued on…”
• Uusi todistus myönnetään uudella numerolla ja myöntämishetken päiväyksellä

Jos todistuksessa havaitaan virhe myöntämisen jälkeen (silloin kun todistus on jo maailmalla), on hakijan toimittava seuraavasti:

• Virheellinen alkuperätodistus (+mahdolliset kopiot) on tuhottava
• Hakijan tulee merkitä alkuperätodistushakemukselle 5. Remarks/ Huomautukset: ”This is a Replacement Certificate of Origin to replace the original Certificate of Origin No…issued on ….”
• Lisäksi palvelun lisätietoja kenttään kirjataan, miksi haetaan uutta todistusta (esimerkiksi virhe painossa, tavaratiedoissa ym.)
• Uusi todistus myönnetään uudella numerolla ja myöntämishetken päiväyksellä

HUOM: Myöntävä kauppakamari voi kuitenkin kieltäytyä antamasta korvaavaa alkuperä­to­distusta, jos vaatimus on tehty 6 kuukautta alkuperäisen alkuperätodistuksen myöntä­mis­päivästä. 

Alkuperätodistuksen myöntäminen jälkikäteen

Todistusta tulee hakea viennin yhteydessä, mutta se voidaan myöntää myös jälkikäteen:

• Kauppakamari voi myöntää alkuperätodistuksen jälkikäteen jos viennistä on kulunut kolme viikkoa - maksimissaan kolme kuukautta.
• Alkuperätodistus voidaan myöntää myös tämän jälkeen, jos katsotaan, että sille on oikeutus ja tarvittavat todisteet voidaan osoittaa.
• Normaalien alkuperätodistushakemusasiakirjojen lisäksi tarvitaan todiste viennistä (lento- tai merirahtikirja ym.).
• Todistus myönnetään myöntämishetken päiväyksellä
  

YLEISEN ALKUPERÄN MÄÄRITTÄMINEN JA ERIKOISTAPAUKSET

A.    Alkuperäsäännöt

Maan alkuperätuotteita ovat kyseisessä maassa kokonaan tuotetut tavarat tai tavarat, joiden viimeinen merkittävä käsittely on suoritettu kyseisessä maassa.

1.)   Kokonaan tuotetut

a.)   maan maaperästä, aluevesiltä tai merenpohjasta louhitut kivennäistuotteet

b.)   maassa viljellyt tai kerätyt kasvituotteet

c.)    maassa syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet

d.)   maassa elävistä eläimistä saadut tuotteet

e.)   maassa metsästämällä ja kalastamalla saadut tuotteet

f.)     maan alusten aluemeren ulkopuolelta pyytämät merikalastustuotteet ja muut niiden merestä saamat tuotteet

(Aluksen maa määritellään maana, jossa alus on merkitty alusrekisteriin tai maana, jonka lipun alla alus liikennöi.)

g.)   tehdasaluksilla ainoastaan edeltävässä f-kohdassa tarkoitetuista maan alkuperätuotteista tuotetut tavarat

h.)   maan aluemeren ulkopuolisesta merenpohjasta tai merenpohjan alaisista kerrostumista saadut tuotteet, jos kyseisellä maalla on yksinoikeus hyödyntää tätä merenpohjaa tai sen alaisia kerrostumia

i.)     valmistuksessa ja jalostuksessa syntyvät jätteet ja romu sekä käytöstä poistetut tavarat, jos ne on kerätty kyseisessä maassa ja soveltuvat ainoastaan raaka-aineiden talteenottoon

j.)     ainoastaan edeltävissä kohdissa a–i mainituista tuotteista kyseisessä maassa tuotetut tavarat.

2.) Viimeinen merkittävä muutos tai käsittely

Tavaran, jonka tuottaminen on tapahtunut useammassa kuin yhdessä maassa, on katsottava olevan peräisin siitä maasta, jossa sille on tehty tähän tarkoitukseen varustetussa yrityksessä viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu jalostus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta.

3.) Vähäiset toimet

Toimintoja, jotka eivät vaikuta tai vaikuttavat vain vähän tavaroiden olennaisiin  ominaisuuksiin, ja erityisesti toimintoja, jotka rajoittuvat yhteen tai useampaan alla mainittuun, ei tule pitää oleellisena valmistuksena tai käsittelynä:

a.)   tavaroiden säilyttämiseen vaaditut toimenpiteet kuljetuksen ja varastoinnin aikana

b.)   tavaroiden myyntilaatua tai pakkausta parantavat tai lähetystä valmistelevat toimenpiteet, kuten lastin purku, pakkausten ryhmittely, lajittelu, luokittelu ja uudelleenpakkaus

c.)    yksinkertaiset kokoonpanotoimenpiteet

d.)   eri alkuperää olevien tuotteiden yhdistäminen edellyttäen, että tuloksena saatujen tuotteiden ominaisuudet eivät olennaisesti poikkea yhdistettyjen tuotteiden ominaisuuksista

e.)   tavaroiden esillepano setteinä tai kokonaisuuksina tai esillepano myyntiä varten

f.)     merkkien, etikettien tai muiden vastaavien tunnusten kiinnittäminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin

g.)   purkaminen tai käytön muuttaminen

h.)   kohdissa a-g määritettyjen kahden tai useamman toimenpiteen yhdistäminen
(Tässä lueteltuja toimenpiteitä pidetään rajoittavana listana.)

”Vähäiset toimet” versus ”viimeinen merkittävä muutos tai käsittely” -kohtia on tarkennettu seuraavasti:

(päivitys 1/2022) On huomattava, että valmistus tai käsittely, joka ylittää ”vähäiset toimet” ei automaattisesti tarkoita, että tätä valmistelua ja käsittelyä pidetään viimeisenä merkittävänä valmistuksena tai käsittelynä (Art. 34 UCC-DA verus Art. 60 (2) UCC).

Muun muassa seuraavia näkökohtia voidaan pitää ohjeina, ja ne voidaan ottaa huomioon, kun arvioidaan, onko yksi tai useampi käsittelyvaihe ”tavanomainen” (ei alkuperää osoittava eli ei muuttava) tai enemmän kuin tavanomainen/määräykset täyttävä (alkuperää osoittava/muuttava): uusi tuote, tärkeä valmistusvaihe, tuotteen uudet ominaisuudet, muuttunut toimivuus, työntekijät, joilla on erityistietoja tai -taitoja, käytetyt laitteet (käsityökalut, koneet), kokoonpanovaiheiden lukumäärä/aika, välttämättömyys/edellytys myöhempää käyttöä varten, toistettavuus.

4.) Alkuperän määrittämisen erityistapauksia

  a.) Varaosat, tarvikkeet ja työkalut

Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka on tarkoitettu koneiden, laitteiden, laitteistojen ja ajoneuvojen käyttöön, voidaan katsoa olevan samaa alkuperää kuin  kone, laite, laitteisto tai ajoneuvo edellyttäen, että ne viedään ja myydään normaalisti näiden kanssa ja että ne vastaavat laadultaan ja määrältään näiden normaalia varustusta. 

(päivitys 1/2022) Tämä sääntö koskee myös ”välttämättömiä varaosia”, jotka viedään jälkikäteen ja jotka voidaan osoittaa olevan jo vietyjen koneiden, laitteiden, laitteistojen tai ajoneuvojen varaosia.

Välttämättömillä varaosilla tarkoitetaan varaosia, jotka ovat osia, joita ilman aiemmin vietyjen tavaroiden asianmukaista toimintaa ei voida taata ja jotka ovat ominaisia näille tavaroille ja jotka on tarkoitettu näiden tavaroiden normaaliin huoltoon ja jotka korvaavat samanlaisia osia, jotka ovat vaurioituneet tai muuttuneet käyttökelvottomiksi.

Välttämättömät varaosat, joita käytetään aiemmin vietyyn laitteeseen, koneeseen, laitteistoon tai ajoneuvoon, katsotaan olevan samaa alkuperää kuin tuo kone, laite, laitteisto tai ajoneuvo, mikäli välttämättömien varaosien sisällyttäminen mainittuihin laitteisiin, koneisiin, laitteistoihin tai ajoneuvoihin tuotantovaiheessa ei olisi estänyt laitteita, koneita, laitteistoja ja ajoneuvoja olemasta Euroopan unionin tai valmistusmaan alkuperää.

Tätä varaosasääntöä käytettäessä alkuperätodistuksessa ja kauppalaskussa tulee selvästi osoittaa, että tavarat ovat aiemmin toimitetun tavaran ”XYZ” välttämättömiä varaosia. Muussa tapauksessa vaarana on, että tulliviranomaiset voivat pidättää tavaran, jos varaosien merkintä/etiketti eroaa alkuperätodistuksessa niistä varaosista, joiden osalta ei-etuuskohtelun antava alkuperä on varmistettu.

Tässä säädettyjen sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi kauppakamarit voivat vaatia lisätodisteita, erityisesti: — laskun tai laskun jäljennöksen esittämistä aiemmin viedystä laitteistosta, koneesta, laitteistosta tai ajoneuvosta — sopimus tai jäljennös sopimuksesta tai muu asiakirja, joka osoittaa, että toimitus tapahtuu osana tavanomaista huoltopalvelua.

 b.) Puretut esineet eri lähetyksinä

Purettu esine, joka on viety useammassa kuin yhdessä lähetyksessä, koska kuljetus- ja tuotantosyistä sitä ei ole mahdollista viedä yhtenä lähetyksenä, pitää viejän niin  vaatiessa käsitellä yhtenä esineenä alkuperää määritettäessä.

 c.) Pakkaukset

 Alkuperää määritettäessä pakkauksien on katsottava olevan samaa alkuperää kuin tavarat, joita pakkaukset sisältävät, ellei tuontimaan kansallisen lainsäädännön mukaan pakkauksia ole selvitettävä erikseen tariffisyistä, jolloin pakkausten alkuperä on selvitettävä tavaroista erillään.

d.) Neutraalit tekijät

Tavaroiden alkuperää määritettäessä ei huomioida tavaroiden valmistuksessa tai jalostuksessa käytettävien laitosten, koneiden, työkalujen tai energian alkuperää.

e.) Suurimman osan sääntö

Kun alkuperämaata ei voida määrittää alkuperän yleis- tai erityissäännöillä, tavaroiden alkuperämaaksi määritetään se maa, josta suurin osa (arvo perustuu hintaan) materiaaleista on peräisin.

(päivitys 1/2022) Tätä sääntöä on tarkennettu seuraavasti: Alkuperä voidaan määritellä joko painon tai arvon mukaan harmonoidun järjestelmän nimikkeistön (HS-nimikkeistö) mukaisesti.

Jos alkuperämaata ei voida määrittää soveltamalla yleisiä tai erityisiä alkuperäsääntöjä, tavaroiden alkuperämaa on se maa, josta suurin osa materiaaleista tai niiden arvosta on peräisin: Jos lopputuote luokitellaan Harmonoidun järjestelmän lukujen 1–29 tai 31–40 mukaan, suurin osa materiaaleista määräytyy materiaalien painon perusteella. (Jos suurinta osaa materiaaleista ei voida määrittää painon perusteella, se on määritettävä arvon perusteella).

Jos lopputuote luokitellaan Harmonoidun järjestelmän lukujen 30 tai 41–97 mukaan, suurin osa materiaaleista määräytyy materiaalien arvon perusteella. (Jos suurinta osaa materiaaleista ei voida määrittää arvon perusteella, on se määritettävä painon perusteella).

Tapauksissa, joissa paino/arvosuhteet jakautuvat tasan kahden tai useamman maan kesken, määritellään alkuperä saman painon kyseessä ollessa suurimman arvon perusteella ja saman arvon ollessa kyseessä suurimman painon perusteella.

f.) Täysin purettuna

Viejän niin vaatiessa kokoamaton tavara, joka viedään yhdessä tai useammassa lähetyksessä ja joka kootaan tuontimaassa, voidaan alkuperän määrittämiseksi käsitellä yhtenä vientimaassa koottuna tavarana.

Jos hakija vaatii, että alkuperätodistus on myönnettävä Euroopan unionissa määrän­päämaan tai -alueen voimassaolevien alkuperäsääntöjen mukaisesti, hakijan on toimi­tettava omalla kustannuksellaan alkuperäsäännön alkuperäinen ja käännetty teksti todistuksen myöntävälle taholle. Jos tällä taholla on pienikin epäilys alkuperäsäännöstä, sen tulee kieltäytyä myöntämästä alkuperätodistusta.